…kun perustin tämän blogin. Luultavasti saan kohta koko arvontayhteisön vihat päälleni.
Kävin kirjastossa kaivamassa Helsingin Sanomien NYT-liitteen tekemän jutun muutamasta henkilöstä, jotka osallistuvat aktiivisesti arvontoihin. Valitettavasti juttua ei löydy netistä, enkä pysty sitä tähän linkkaamaan. Kirjastossa piipahtaessa kannattaa kuitenkin kaivaa esiin NYTin numero 31/2009.
Juttu on mielestäni erittäin hyvä. Siinä kuitenkin kerrotaan, että jo ennen julkaisua artikkeli herätti pahennusta arvontasivujen keskustelupalstalla. Kun tieto arvontasivuista kiirii suurilevikkisen lehden mukana, saattaa tuloksena olla 10 000 uutta kilpakumppania. Tai näin keskusteluissa ainakin pelättiin.
Tuskinpa siis blogianikaan otetaan avosylin vastaan, tietoahan minäkin olen jakamassa. En usko kuitenkaan tekeväni haittaa. Fakta on, että arvontoihin osallistuvia on jo paljon. Esimerkiksi arvontasivut.com -sivulla on jo 19 000 rekisteröitynyttä käyttäjää.
Mihin tahansa harrastukseen liittyy kiinteästi yhteisöllisyys. Jos mainostan ratsastamista kavereilleni, vaikeutan todennäköisesti menestymistä kilpailuissa, koska jatkossa kilpakumppaneita on enemmän. Jos taas mainostan lempisaliani tutuilleni, saan varmasti kärsiä entistä täydemmistä tunneista. Mutta mitä sitten? Tylsää sitä olisi yksin harrastaa, eikä se ole minulta pois, jos joku muu voittaa jotain kivaa kilpailuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti